torstaina, helmikuuta 01, 2007

Haastattelussa: Julma Henri & Syrjäytyneet

SIVUUN LAKAISTUJEN ÄÄNITORVI

Viime vuoden aikana huomasin, että itseni lisäksi muillekin punkin ja hardcoren suurkuluttajille upposi Julma-Henri & Syrjäytyneet –tuotos Al-Qaida Finland. Aina silloin tällöin löytyy levyjä, jotka jollain yhtäläisyydellä herättävät kiinnostusta myös oman alakulttuurinsa ulkopuolella. Yhteiskuntakriittisesti latautunut räppi kuuluu tähän kastiin. Harvinaisesti loppuunmyyty ja tupaten täysi Turun TVO osoitti helmikuisena perjantaina, että muutkin ovat heränneet. Koska hahmosta nimeltä Julma-Henri ei löytynyt juuri mitään infoa netistä, Rokkizine päätti ottaa selvää tapauksesta.


Saavun hilpeän provokatiivisesti nimetyn Support Al-Qaida Finland –kiertueen Turun keikan soundcheckiin alkuillasta. Pari tuntia myöhemmin, bändien säädettyä soittimensa kohdilleen huomaan, että haastattelun sovitusta alkamisajankohdasta on kulunut jo pari tuntia. Räppäriä ei näy missään eikä artistin puhelinnumerosta ole tietoa, joten tartun hihasta Perfect Chaos –bändin laulaja Akia. Henri tavoitetaan langan päästä. Saan kutsun saapua hotellille tekemään haastattelua. Ison maailman meininkiä.

Paikallisen hotellin viidennen kerroksen käytävältä löytyy retkue muusikoiden näköistä väkeä. Leppoisasti pulpahtelevaa Oulun murretta on varsin miellyttävä kuunnella karmivan varsinaissuomalaisen ääntämisen kehdossa. Keskeltä porukkaa ilmestyy henkilö, joka kätellessään esittelee itsensä Henriksi ja valittelee kovasti, että unohti haastattelun täysin. Siirrymme hotellihuoneen pöydän ääreen. Rauhallinen, matalalla äänellä puhuva ja tuskin lainkaan kiroileva henkilö ei vastaa sitä käsitystä, joka voi muodostua pelkästään albumin kuuntelun perusteella.
- En oo syöny tänään mitään, Henri sanoo ja selittää sillä hieman uupuneen tuntuista olemustaan. Hän ojentaa kaikille huoneessa oleville pullot olutta, vaikka vain muutamalle juoma maistuu.

Jostain ilmestyy pöydälle Al-Qaida Finland –levy. Henri kääntelee koteloa käsissään.
- Mulla ei muuten oo tätä itselläni. Joku pölli senkin. Pitäis varmaan ladata netistä. Onko joku semmonen ku “torrentti” olemassa, josta sen sais, hän kyselee.

Albumin kansilehtistä selaamalla löytää häivytettyjä kuvia Kelan papereista ja sairaustiedoista, joissa on mainintoja psykiatrisista hoidoista ja masennustilasta. Paperit ovat räppärin henkilökohtaisia dokumentteja.
- Niitä piti vähän muokata, ettei ihan kaikkea näy, Henri sanoo. Hän ei halua paljastaa taustoistaan sen enempää.
- Eiköhän musiikin tehtävä ole kertoa loput.

SYNKISTELYSTÄ SALASEUROIHIN

Al-Qaida Finland käsittelee pääasiassa synkkiä asioita. Mielenterveys, päihteet ja syrjäytyminen ovat aika rankkaa kuultavaa, kun oireilu ilmaistaan näinkin suoraviivaisesti.
- On siellä tsemppaustakin joukossa, Aki heittää sivusta ja mainitsee Ylös-kappaleen kertosäkeen.

Albumin olotiloihin samaistuvia tuntuu löytyvän tästä maasta runsaasti.
- Saan puheluita sekaisin olevilta tyypeiltä, Henri kertoo ja kuvailee tilannetta, jossa soittaja aloittaa sanoin “mä tapan sut” ja jatkaa: “auta mua”.
- En halua olla mikään profeetta, jolta ihmiset kysyy neuvoja.

Kappaleiden tekstit kertovat omista kokemuksista. Sen lisäksi joistakin kohdista ja varsinkin viimeisestä raidasta tulee mieleen luonnonmukaisen elämäntavan kirjailija Daniel Quinnin teos Ismael. Toinen kotimainen riimittelijä, Asa, on viitannut teksteissään useasti tähän kirjaan. Onko mielleyhtymä sattumaa? Mitkä lähteet tai tahot ovat vaikuttaneet albumin sisältöön?
- Ai niinku “matkalla rotkoon”, Aki kysyy ja viittaa kiekon kakkoskappaleeseen.
- Voihan sitä tietty ajatella kaiken tieteenä, Henri sanoo osoittaen Ismaelin tarinaan ja jää miettimään. Seuraa pohdintaa siitä, noudattaako elämä jotain tiettyä kaavaa vai onko olemassa jokin suurempi taho, joka vaikuttaa asioihin. Jumaluuden olemassaoloa verrataan siihen, vaikuttaako meistä keneenkään, jos viereisessä huoneessa on valot päällä tai vaihtoehtoisesti täysi pimeys. Ja tarvitseeko sitä edes tietää.
- Taannoisella keikalla olin niin looseissa, että näin kaiken jotenkin matemaattisena, Henri kertoo ja kuvailee näkökenttäänsä ilmestyneitä verkkoja ja kuvioita.

Keskustelu poukkoilee. Henri selittää mm. Suomen päättäjien vapaamuurariudesta ja luettelee globaaleja esimerkkejä sotimiseen liittyvistä, salaliittoihin viittaavista ratkaisuista. Hän mainitsee tuttaviensa tekevän dokumenttia Illuminatista. Totuuksien salassa pitäminen sujuu myös Henriltä. Henkilöllisyytensä ja kasvojensa piilottelusta tarkka esiintyjä muistelee, miten he lavastivat kavereidensa kanssa Jupe-nimisen henkilön Julma-Henriksi, jotta Helsingin Sanomat julkaisisi väärän henkilön kuvan. Suunnitelma ilmeisesti kariutui viime hetkellä Jupen paljastuttua ei-Henriksi. Hetkittäin joudun itsekin pohtimaan kenen kanssa oikeasti keskustelen ja onko kyseessä uusi vedätys.

CROSSOVER-KIERTUEELLA



Kiertue on lähtenyt mukavasti käyntiin. Henrillä on mukana lavalla dj-pöydän sijasta bändi, joka tekee oikeutta taustojen elävöittämiselle ja keikkameiningin luomiselle. Suomessa naitetaan festareita lukuun ottamatta melko harvoin hip-hoppia ja metallia, mutta tämä karavaani ei kaihda rajattomuutta. Rytmisesti kuulijan haastava Perfect Chaos on Henrin lailla kotoisin Oulusta. Bändin laulaja Akin yhteys räppiin on myös vahva, sillä hän harrastaa itsekin kyseistä touhua. D-mon-nimellä esiintyvä mies avaa myös Al-Qaida Finland –levyn “kaikki mikä oli sun on nyt mun” –mantralla.

Kahdeksassa tunnissa Oulusta Turkuun ajanut Perfect Chaos esittelee tällä kiertueella toista albumiaan. Hyvän vastaanoton saanut The Eightbound Five on selkeä askel eteenpäin aiemmasta tuotannosta.
- Mun mielestä on ihan turha tehdä samaa levyä kahteen kertaan. Meidän tarkoitus on uudistua joka julkaisun myötä, heittää väliin bändin kitaristi Terho, joka vastaa yhtyeen sävellyksistä.

Keikkailu metalliskenen ulkopuolella jännittää hieman, mutta nähdään positiivisena asiana.{nl}- Tällainen crossover-keikka voi parhaimmillaan tuoda uutta kuulijaa kumpaankin genreen, Aki sanoo.

TULEVAISUUS PORONKASVATTAJANA

- Musiikinteon pystyi aloittamaan oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun oli nähnyt kotimaisen musabisneksen absurdiuden, mm. Asan ja Steen1:n kanssa kierrellyt Julma-Henri kertoo.
- Joku Emma-gaalakin oli kuin olisi itse elänyt jossain Seiskan sivuilla. Joka puolella oli julkkiksia ja kaikki olivat samalla lailla kännissä kuin missä tahansa kotibileissä. Räppäri kuvailee kyseistä tilaisuutta, jossa mm. eräs kotimainen tuottaja oli kiivennyt pöydän päälle ääntelemään päihtyneenä ja poptähtiohjelmaformaatin kautta pinnalle noussut laulajatar heilui genitaalialue paljaana saniteettitiloissa.

Julma-Henri & Syrjäytyneet –tapauksen jatkosta ei ole varmuutta. Yhtään uutta biisiä ei kuulemma ole vielä valmiina. Henrillä on myös vaihtoehtoinen näkemys tulevaisuudestaan:
- Ryhdyn poronkasvattajaksi. Ivalon tuntumassa on Muttusjärvi, jonka äärelle perustan farmin. Sinne!

Ajatus saa tukea Akilta ja hersyvät naurut. Mietimme, mahtaako EU enää myöntää minkäänlaista tukea kyseiseen touhuun, vai olisiko yrittäjä pakotettu lyömään lapun luukulle välittömästi. Haastattelun päätteeksi kysyn muita tulevaisuudentoiveita ja mahdollista vapaata sanaa, johon Henri vastaa lähettämällä klassiset terveiset tulonsiirroista vastaaville tahoille:
- Sossusta ois kiva saada enemmän massia.

Haastattelun kirjoitti: Taneli Saari

1 kommentti:

  1. Ikävä sitä aitoa ja oikeaa Julma-Henriä.

    VastaaPoista